Havahdutko sä koskaan tunteeseen, että jotain tapahtuu? Ja toisessa hetkessä sua katsoo peilistä toisin silmin sama ihminen. Kuin herännyt unesta. Ymmärrät ja näet itsestäsi enemmän mitä aiemmin. Mennyttä, sen merkitystä, sen vaikutusta sinuun ja sinun elämään ja siihen missä olet nyt.
Tapahtuiko kaikki kuitenkaan vain pelkästä pahasta käsin? Onko kaikki kuitenkaan ollut pelkkää rangaistusta niin kuin me monesti äkkiseltään ajatellaan ja joudutaan itsemme kanssa hyvin tummiin ajatuksiin?
Näin on käynyt monet kerrat minulle ja monet kerrat myös ehkä sinulle. Vasta jonkun ajan päästä, joskus pitkänkin, ymmärtää asioiden tarkoituksen: miksi mitäkin tapahtui. Kaikkea en minäkään ole pystynyt suodattamaan, mutta on ollut pakko hyväksyä.
Tänä aamuna minua katsoi vessan peilistä “uudesti herännyt” minä. Monen viikon sairastelu on vetänyt mielen aika harmaaksi ja tuntemukset on olleet turhautuneet: eikö minusta oikeasti ole mihinkään??!! Siis ei yhtään mihinkään: ei töihin, ei kotihommiin, ei harrastamaan, ei vanhemmaksi. Kaikki voimat on olleet pois. Tätä samaa tuskaa olen tuntenut ties monetko kerrat. Syyt on minulle itselle kovin selvät: pitkäaikainen henkinen taakka, ihmissuhteet, jatkuvien työpaikoilla olleiden sisäilmaongelmien johdosta sairastumiset, unettomuus…yksi suuri oravanpyörä, joka on jatkanut pyörimistään. Parhaimmat ystävät on osanneet kyllä voivotella ja ihmetellä miten tämä jatkuu ja jatkuu ja paljonko on tarpeeksi. Ymmärrän senkin ja otan sen huolenpitona vastaan.
Totuus on kuitenkin se, että tämä oravanpyörä on ollut iso oppiläksy. Ja juuri sitä katsoin tänä aamuna peilistä silmiin.
Kun olet aikoinaan vuosikaudet kuunnellut vähättelyä siitä mihin et pysty tai et ole saanut olla täysin sitä mitä olet, vaan mennyt toisen toiveiden mukaan…niin kuinka siinä käy? Kadotat itsesi. Katoat itseltäsi niin pahasti, että etsit sitä kadonnutta vuosikaudet. Kuljet polkuja ja astut harhaan. Kaadut ja kompastut, nouset ylös ja jatkat. Mutta ne samperin syvät haavat, joita kaatumisista on saanut, ne on pitänyt paikata. Osaa siitä kadottamastaan on koittanut paikata jollain sellaisella minkä on luullut olevan oikein. Tässä kohtaa peliin on astunut rohkeus: ellet rohkene kokeilla, et voi tietää.
Avioerosta minulle jäi kaksi upeaa lasta. Se rikkoutunut minä on antanut pois kaiken muun, mutta ei heitä.
Pian viisi vuotta tulee täyteen siitä, kun tuomari löi leiman ja vahvisti eromme. Tämä aika on ollut oman itseni etsimistä uudestaan. Kaikin tavoin. Kuka olen? Mitä haluan? Kuinka arvokkaana itseäni pidän?
Olen laittanut koko elämäni kuin purkukuulalla säpäleiksi. Vetänyt kaiken maan tasalle. Siitä sitten rakentamaan kaikki uudestaan pystyyn. Olen muuttanut, vaihtanut työpaikkaa, vaihtanut uudestaan työpaikkaa, muuttanut…hakenut omaa paikkaani, toivonut ehjää parisuhdetta. Itkenyt lukuisat illat, päivät, aamut ja yöt silmät turvoksiin. Joskus on ollut olkapää jota vasten itkeä, toisinaan taas yksinäisyys on ollut allensa jyräävä.
Joku ehkä kääntäisi tämän heikkoudeksi: ettet osaa asettua. Mutta miksi pitäisi tyytyä johonkin, jonka sydämessään tietää olevan kaikkea muuta kuin hyvä sinulle itsellesi. Kyllä, rohkeus vaatii voimia ja voima vaatii rohkeutta.
Takaisin peilin eteen….se mitä tänään aamulla peilistä katsoessa tunsin, oli: kiitollisuus. Suuri kiitollisuus. Mistä? Lapsistani. Siitä missä olen nyt. Siitä mitä olen saanut kokea, joutunut kokemaan. En olisi mitään mitä olen nyt, ellen olisi kokenut kaikkea sitä mitä näiden vuosien aikana olen kokenut.
Kun itseään etsii, niitä asioita, jotka on todella omaa itseä..yllätyn edelleen. Ei ne ehkä totutuiksi tulleet asiat olekaan sitä mitä olen. Ei ainakaan tässä hetkessä, kun elämä on muokannut tämänlaiseksi missä muodossa itseäni nyt katson. Kantapään kautta on tullut huomatuksi se, että oma sydän kertoo kaikkein tarkimmin sen mitä haluaa. Sitä helposti menee mukaan muiden ihmisten vanaveteen, kunnes huomaa, ettei sitten oikeasti olisi kuulunutkaan mennä niin. Mutta aivan yhtä tärkeää on huomata tämä, oppia siitä ja tehdä jatkossa sydämen äänellä.
Niin. Sydän kertoo kyllä. Kunhan kunnolla ja rauhassa pysähtyy kuuntelemaan sitä.
Lisää kommentti
Kommentit