Hahaa!!! Keski-ikäisyys on lähempänä kuin onkaan… Syntymäpäivä-mittari tikittää ja uusi luku on ihan nurkan takana. Luku tuntuu jo ihan liian suurelta, mutta toisaalta olen aivan mielettömän kiitollinen myös siitä, että olen täällä edelleen. Hengissä.

Tänä aamuna avasin silmät kuin pidemmästä unesta heränneenä. Sellasesta pitkästä unesta, joka on seilannut painajaisista hyviin ja edestakaisin.  Kuin sumuisissa päivissä ja tonnin painoisin kengin kulkeneena heräsin hirmu hyvissä fiiliksissä. Tänään avasin silmät sellaisen unen jälkeen,joka oli vienyt mennessään painajaiset ja levottomuudet.

Kukapa ei olisi virheetön? Tai kukapa ei haluaisi olla virheetön? Vai haluaisiko sitten kuitenkaan? Jos ihan syvälle menee tuohon ajatukseen ja työstää sen totuudenmukaisin silmin itselleen.

Pään sisällä ja sydämessä tämä aihe on kypsynyt hiljalleen….tuottanut kyllä tuhannet kyyneleet ja sydänsäryt. 

Tämä teksti on omistettu jokaiselle naiselle... ja miehelle. 

Miten antaa anteeksi? Mitä antaa anteeksi?

Onko sulla ollut hetkiä, jolloin tuntuu, että olet missä tahansa, olet toisinaan “väärässä” paikassa? Tai tunnet yhtä aikaa olevasi oikeassa paikassa, mutta silti samaan aikaan haluaisit olla myös muualla. 

Aika ajoin saan kysymyksiä ja kommentteja eri väyliä pitkin 

Tätä tekstiä olen työstänyt palasissa. Se käsittää otsikon aiheet eri perspektiiveistä. Kehollisesta kipuilusta myös henkiselle puolelle. Ei helppo aihe ollenkaan.

Havahdutko sä koskaan tunteeseen, että jotain tapahtuu? Ja toisessa hetkessä sua katsoo peilistä toisin silmin sama ihminen. Kuin herännyt unesta. Ymmärrät ja näet itsestäsi enemmän mitä aiemmin. Mennyttä, sen merkitystä, sen vaikutusta sinuun ja sinun elämään ja siihen missä olet nyt. 

Tänään, tässä ja nyt olen itseni kanssa siinä tilanteessa, jossa aloitan rakentamaan kaikkea vähän kuin alusta. On siis ehkä parasta aloittaa tästä hetkestä ja palasteltava asioita taaksepäin sitä mukaa mitä sieltä vuosien takaa ja matkalta kumpuaa.