Miten antaa anteeksi? Mitä antaa anteeksi?
Antaa anteeksi itselle, antaa anteeksi jollekin toiselle ja antaa anteeksi elämälle.
Tässä kohtaa elämää voin katsella taaksepäin tapahtuneita, pysähtyä ja miettiä läpikäytyjä tapahtumia.
Helposti voisin ajatella, että elämä on tuonut eteen rangaistuksia. Kipeitä kohtalon käänteitä. Helppoa olisi jäädä kiinni ajatukseen, että “Näin se elämä taas potkii päähän! Kaikki on pelkkää rangaistusta!”.
Päätös on oma miten haluaa asioita käsitellä, mihin haluaa jäädä kiinni. Pyörinkö, vellonko ja putoanko syvempiin ajatuksiin enkä anna toivon ripauksenkaan asettua asumaan sydämeen.
Ja kyllä: kyllä olen jossain kohtaa sortunut olemaan katkera. Mutta mitä se auttaisi loppupeleissä? Se tekisi vain elämästä katkeroituneen, kivikkoisen tien kulkea. Mieluummin pää pikkuisen pilvissä ja ajatukset kepeämmiksi loppuviimein.
Hyvä on pysähtyä pureskelemaan elämän käännekohdissa. Pureskelematta ne aiheuttaa vatsanpuruja.
Niissäkin hetkissä on kuitenkin hyvä muistaa, että se on ajanjakso, joka menee ohi. Senkin elämä on jo opettanut. Sekin ajanjakso menee ohi ja on osattava päästää siitä hetkestä irti. Vaikeissakin hetkissä on toivo, pilkahdus hyvästä, vaikka ihan pienistä. Niinkuin tänään: aurinko on paistanut ja aikaa juoksee kohti kesää kovaa vauhtia.
Joskus tulee myös hetki, kun ympärillä tuntuu olevan pelkkää tyhjää. Eikä oikein tunnu miltään. Hämmennyt. Epäilet. Onko minussa jotain vikaa?
Sellaisessa hetkessä on hyvä keskittyä vain olemaan.Olla, miettimättä sen kummempia, tyhjentää ajatukset. Päästää irti kaikesta suorittamisesta. Nyt on se hetki. Kukaan ei voi olla jokaisessa hetkessä olemassa kaikelle.
Kantapään kautta on pitänyt osata myös pitää huolta siitä, että jaksaa. On osattava sanoa “stop!” ja pidettävä huolta myös itsestäsi.
Annan anteeksi. Elämän tuomille murheille. Annan anteeksi kaiken kivun mitä elämä on antanut tälle keholle kantaa. Annan anteeksi kaiken surun, jonka sydän on itkenyt.
Ja tänään, annan anteeksi sen, että joudun antamaa periksi, pitämään itsestäni nyt huolta. Annan anteeksi..-vaikka oikeastihan ei ole mitään anteeksipyydettävää.
Tämäkin on elämää. Kun kaikki mitä on, on nyt tässä. Seuraavasta hetkestä emme tiedä.
Ja paistaa se aurinko jälleen. Myrskynkin jälkeen on aina poutasää.
Lisää kommentti
Kommentit